Hajuste allergia

Hajuste allergiasta tietoa:

 

Suuri osa kosmeettisista tuotteista ja henkilökohtaiseen hygieniaan tarkoitetuista tuotteista on hajustettuja. Hajusteita lisätään partavesiin, deodorantteihin, ihovoiteisiin, puutereihin ja puhdistusmaitoihin, ripsiväreihin, huulipuniin ja muihin meikkituotteisiin, auringonsuojatuotteisiin, kylpyöljyihin ja -vaahtoihin, saippuoihin, hiustenpesuaineisiin ja muihin hiustenhoitotuotteisiin, hammastahnoihin ja suuvesiin. Synteettisiä hajustekemikaaleja lisätään laajalti myös muihin kotitaloustuotteisiin, odin pesu- ja puhdistus- ja kiillotusaineisiin.

Hajusteita käytetään myös ”peitetuoksuina”, ilman tunnistettavaa tuoksua, peittämään tuotteen oma, epämiellyttävä perushaju.

 

Hajuvesissä hajusteiden pitoisuus on 20-30%, laimeammissa kölninvesissä hajusteita on 4-5%, saippuoissa käytetään hajusteita 1-2%:n ja kosmeettisissa valmisteissa tavallisesti 0,5%:n pitoisuuksina. Peitetuoksuna käytetään yleensä vain yhtä hajustekemikaalia hyvin pienenä määränä, n. 0,01%:n pitoisuutena.

 

Hajusteet ovat tavallisia allergisen ihottuman aiheuttajia kosmeettisissa tuotteissa tai ihonhoitotuotteissa . Hajusteallerginen ihottuma johtuu kosketusallergiasta yhdelle tai useammalle yksittäiselle hajustekemikaalille. Tuoksuyliherkkyys ei ole sama asia kuin hajusteallergia.

 

Hajusteiden lisääntyneen käytön myötä on hajusteallergia yleistynyt viime vuosikymmenten aikana. Korkean elintason maissa 2 – 3 % väestöstä on herkistynyt hajusteille.

 

Luonnonkosmetiikka sisältää usein runsaasti hajusteita, ja hajusteallergia onkin varsin tavallisesti voinut syntynyt luonnonkosmetiikan käytöstä.

 

Hajusteissa ja mausteissa on useita samoja allergisoivia kemikaaleja, kuten kanelialdehydiä ja eugenolia. Eugenolia käytetään puuduttavien ominaisuuksiensa vuoksi myös hammaslääketieteessä. Muita yleisiä allergian aiheuttajia ovat muun muassa (INCI-nimet) isoeugenol,  geraniol ja citronellol.

 

EU:n kosmetiikka-asetuksen mukaan on 26 erikseen mainittua hajustekemikaalia merkittävä pakkauksen aineosaluetteloon, kun kemikaalia on tuotteessa tietty määrä. Hajusteet ilmoitetaan yleisesti aineosaluettelon lopussa sanoilla ”parfum” tai ”aroma”.

Hajusteettomuus on yleensä merkitty tuotteeseen.

 

Tuotteissa käytettävät hajustevalmisteet ovat yhdistelmiä luonnonhajusteista (=useiden kemikaalien seoksia, yksi luonnonhajuste saattaa sisältää satoja yksittäisiä kemiallisia aineita) ja yksittäistä kemiallisista (=eritetty luonnonhajusteista tai valmistettu synteettisesti) aineista. Hajusteteollisuudella on käytössään yli 5000 yksittäistä hajustekemikaalia ja noin 200 luonnonhajustetta.

Hajusteiden koostumukset ovat tavallisesti liikesalaisuuksia, ja niistä on vaikea saada tarkkoja tietoja.

 

Varsin tyypillisesti ensimmäinen oire on silmäluomi- tai kainaloihottuma. Iho-oireita on tavallisimmin kasvojen alueella, kainaloissa ja käsissä. Hajusteallerginen ihottuma on tavallisesti punaläiskäistä, kutiavaa ja pitkittyessään kuivanhilseilevää. Silmäluomi-ihottumaan liittyy usein turvotusta. Kämmenissä ihottuma saattaa esiintyä rakkuloivana. Hajusteiden ja auringonvalon yhdessä aiheuttamat ihottumat ovat harvinaisia. Hajusteallergisilla ei yleensä ole limakalvo-oireita, ellei sellaisiksi lasketa huuli- ja suunympärys-ekseemaa.

Hajusteiden koetaan aiheuttavan myös nuhaa ja muita hengitystieoireita. Hengitystieoireet eivät liity ihokosketusallergiaan, vaan ovat ärsytysperäisiä.

Harvinaisissa tapauksissa mausteiden syönnin on kuvattu aiheuttavan joillekin hajusteallergikoille suuoireita tai jopa ihottuman lehahdusmaista pahenemista.

 

Allergisen kosketusihottuman aiheuttajan tunnistamiseen käytetään ihotautilääkäein tekemäiä lapputestejä. Kansainvälisesti käytössä olevaan lapputestien perussarjaan sisältyvät hajusteallergian seulonta-aineina kaksi hajusteseosta ja perunpalsami. Perunpalsami on kosmetiikassa kielletty, se antaa positiivisen ihotestireaktion noin puolessa hajusteallergiatapauksista. Kosmetiikka-allergiaa epäiltäessä voidaan tehdä lapputesti myös itse käytetyillä tuotteilla. Näin testaten ei kuitenkaan aina saada hajusteallergiaa selville.

 

Tietyn kosmeettisen tuotteen sopivuutta voidaan tutkia kotona myös käyttötestillä. Tutkittavaa ainetta levitetään samalle, muutaman senttimetrin läpimittaiselle ihoalueelle kyynärtaipeeseen tai olkavarren sisäsivulle aamuin illoin viikon ajan. Mikäli mitään ihottumaa ei tänä aikana ilmaannu, voi tuotteen todennäköisesti turvallisesti ottaa tai palauttaa tavanomaiseen käyttöön.

 

Vaikka hajusteallergikko on allerginen vain yhdelle tai muutamalle hajustekemikaalille, kannattaa yleensä välttää kaikkien hajustettujen tuotteiden käyttöä.

Lievässä hajusteallergiassa voi hajusteita käyttää ihon oman kunnon mukaan. Mikäli ihottumalta ei kuitenkaan vältytä, parantavat miedot kortisonivoiteet sen varsin nopeasti, mutta vain jos myös ihottuman syy on poistettu.

Markkinoilla on runsaasti hajusteettomia tuotteita.

Ruokavaliorajoituksia suositellaan vain erityistapauksissa.

Lähteet:https://www.kosmetiikka-allergia.fi/prime_12.aspx, https://www.allergia.fi/allergiat/hajusteallergia/, https://fi.wikipedia.org/wiki/S%C3%A4il%C3%B6nt%C3%A4aine, www.tukes.fi, http://stm.fi/kemikaalivalvonta/kosmetiikka

Kevään ensimmäinen morsian

Kevään ensimmäinen kuvankaunis morsian <3

Inspiraationa kokonaisuuteen oli ripaus vintagea.

Meikistä tehtiin klassisen kaunis häämeikki. Vähän kissamaisella eyelinerilla ja käyttäen kylmiä violetteja luomiväreissä. Irtoripset ulkonurkkiin kruunasivat silmämeikin. Huulten ja poskipunan ruusuinen väri tuo ihanasti raikkautta kasvoille.

Kampauksesta haluttiin klassisen kaunis sileä niskanuttura. Luupeilla tuotiin molemmille puolille kampausta hieman koristeellisuutta. Koska hääpuku on itsessään todella koristeellinen ei kampaukseen tarvinnut koristeita.

Meikki, kampaus ja mekko luovat täydellisen kokonaisuuden keskenään

 

Pastellia kevääseen

Pastellia vaaleisiin hiuksiin <3

Tykkään tehdä värejä ja tällaiset pastelliset karkkivärit kuuluu ehdottomasti omiin lemppareihin  🙂 Nämä kaksi vaalenpunaista unelmaa ovat tehty Igora royalilla.

Keltaisesta beibi pinkkiin taittava beige, vaalennusta alle ja sävyä päälle
Vaaleasta kylmä mansikkablondi, raidat alle ja sävy päälle

Pidennysten värjäämistä

Käytän itse teippihiustenpidennyksiä. Teipit minulla on ollut noin 4 vuotta päässä. Koska hiusvärini muuttuu usein, joudun myös värjäämään pidennykseni hiusvärini mukaan 😉 Värjään ja laitan omat pidennykseni itse omaan päähäni.

Liiketyössä teen myös paljon teippipidennyksiä. Värjään myös asiakkaiden pidennyksiä tarpeen mukaan jotta pidennykset istuvat mahdollisemman hyvin asiakkaan omiin hiuksiin 🙂

Kuvassa B-longin pro hiusta mikä kestää hapetteilla värjäämisen

Voihan parranajo 24.4.17

Ensimmäinen Mestari-workshop päivä takana. Jännitti ensimmäinen ”työ-koulupäivä” ja parranajot ! Olen viimeksi tehnyt parranajoa veitsellä 8 vuotta sitten koulussa, joten oli kyllä kertaamisen paikka..

Suti ja veitsi
Yksi päivän muuttujista. Hiusten leikkuu ja parran muotoilu

Hiusvärit ja niiden vaarat?

Tutkin hiusvärejä ja niiden yleisimpiä vaaroja:

 

Hiusvärit ovat kosmetiikan voimakkaimpia kemikaaleja.

Hiusvärit voidaan karkeasti jakaa neljään eri ryhmään : tilapäiset, puolikestävät, kestovärit ja luonnonväreit.

Tavallisin hiusvärien aiheuttama ongelma on ihokosketusallergia.

Allergian aiheuttaja on useimmiten Parafenyleenidiamiini (p-fenyleenidiamiini) eli PPD joka on väriaineena käytettävä kemikaali. Kemikaalien tuoteselosteissa ja käyttöturvallisuustiedotteissa parafenyleenidiamiinin tunnistaa CAS-numerolla 106-50-3. PPD:n johdannaisista yleisimmin käytettyjä INCI-nimiä ovat Toluene-2,5-diamine, 4-amino-2-hydroxytoluene, p-Aminophenol ja resorcinol.

PPD:tä käytetään ensisijaisesti mustan ja muiden tummien värien tuottamiseen mutta sitä tai sen johdannaisia on kaikissa hapetettavissa kestohiusväreissä, niin kampaamo- tai kotiväreissä.  on myös ripsien ja kulmakarvojen kestoväreissä, näistä PDD:n löytää tuoteselosteissa nimellä p-Phenylenediamine. PPD:tä tai sen johdannaisia käytetään myös nahan ja turkisten värjäyksessä. Tekstiilien värjäykseen käytetään atsoväriaineita, jotka muistuttavat rakenteeltaan PPD:tä. Joskus nämä tekstiiliväriaineet aiheuttavat ihottumaa erityisen voimakkaasti parafenyleenidiamiiniallergisille.

Allergisoituminen voi tapahtua jo ensimmäisellä kerralla kun iho on PPD:n kanssa kosketuksessa tai esimerkiksi 10 tai 20 vuoden hiustenvärjäämisen jälkeen. On mahdotonta ennustaa milloin reaktio iskee. Mutta mitä pidempään värjää sitä suuremmaksi todennäköisyys kasvaa, koska on enemmän altistusta aineelle. Musta hennatatuointi moninkertaistaa riskin allergisoitua sillä tällöin aine on ollut iholla monta vuorokauttaja altistus PPD:lle on ollut suuri. Mustan hennatatuoinnin ottaneelle ei suositella värjäämistä enää ollenkaan.

Ihokosketusallergian oireet saattavat lievimmillään olla pientä kutinaa joitakin päiviä hiusten värjäyksen jälkeen. Voimakkaimmissa tapauksissa saattaa esiintyä kasvojen ja koko pään alueen turvottavaa ihottumaa ja silmät voivat muurautua umpeen voimakkaan kutinan saattelemana. Sitten seuraa ihon vetistys- ja hilseilyvaihe, jota voi kestää pari viikkoa. Voimakas reaktio saattaa vaatia jopa sairaalahoitoa. Hoidoksi tarvitaan keskivahvaa kortisonia emulsiovoiteena ja päänahkaliuoksena, joskus myös sisäistä kortisonilääkekuuria. Kosketusallergiaa tutkitaan ihoreaktion rauhoituttua, ihotautilääkärin lapputesteillä. Ihokosketusallergia on pysyvä. Parafenyleenidiamiiniallergisen on vältettävä PPd:tä tai sen johdannaisia sisältäviä aineita.

PPD ja sen johdannaiset ovat täysin sallittuja aineita hiusväreissä. Kuluttajan pitää itse ilmoittaa kampaajalle mahdollisista riskitekijöistä. Oltiinpa sitten kampaamossa tai kotona, vastuu mahdollisesta allergisoitumisesta jää yksin kuluttajalle. Parhaiten allergian välttää noudattamalla käyttöohjeita ja ainahan voi jättää hiukset värjäämättä.

Alle 16-vuotiaille ei suositella ihokoskontaktivärjäämistä. Iho katsotaan lapsen ihoksi eli se on huomattavasti ohuempi kuin aikuisen iho. Siinä 16-vuotiaan ikähaarukassa suunnilleen kun murrosikä iho vahvistuu ja siten allergeenien imeytyminen verenkiertoon vähenee.

Vaalennusaineet eivät allergisoi yhtä herkästi kuin PPD, mutta niitäkään ei saa levittää suoraan iholle liian korkean hapetteen kanssa (yli6%) . Ne voivat polttaa ihoa.

Lunnonkosmetiikassakin on allergia riski. Lawsonia inermis –kasvista valmistettua hennauutetta  jota käytetään hiusvärinä ja ihon värjäämiseen. Sen sisältämä väriaine on nimeltään lawsone (2-hydroksi-1,4-naftokinoni). Hennahiusväri soveltuu parafenyleenidiamiiniallergiselle. Hennauute voi aiheuttaa välitöntä allergiaa ja sen seurauksena astmaa, nuhaa ja iho-oireena kosketusnokkosihottumaa. Henna-allergia on kuitenkin erittäin harvinainen.

Lähteet:

https://www.kosmetiikka-allergia.fi/prime_12.aspx, https://www.allergia.fi/allergiat/hajusteallergia/, https://fi.wikipedia.org/wiki/S%C3%A4il%C3%B6nt%C3%A4aine, http://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/04/25/hiusvareissa-piilee-allergiariski, www.tukes.fi, http://stm.fi/kemikaalivalvonta/kosmetiikka, http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/02/27/13-tylya-faktaa-hiusvareista