Hajuste allergiasta tietoa:
Suuri osa kosmeettisista tuotteista ja henkilökohtaiseen hygieniaan tarkoitetuista tuotteista on hajustettuja. Hajusteita lisätään partavesiin, deodorantteihin, ihovoiteisiin, puutereihin ja puhdistusmaitoihin, ripsiväreihin, huulipuniin ja muihin meikkituotteisiin, auringonsuojatuotteisiin, kylpyöljyihin ja -vaahtoihin, saippuoihin, hiustenpesuaineisiin ja muihin hiustenhoitotuotteisiin, hammastahnoihin ja suuvesiin. Synteettisiä hajustekemikaaleja lisätään laajalti myös muihin kotitaloustuotteisiin, odin pesu- ja puhdistus- ja kiillotusaineisiin.
Hajusteita käytetään myös ”peitetuoksuina”, ilman tunnistettavaa tuoksua, peittämään tuotteen oma, epämiellyttävä perushaju.
Hajuvesissä hajusteiden pitoisuus on 20-30%, laimeammissa kölninvesissä hajusteita on 4-5%, saippuoissa käytetään hajusteita 1-2%:n ja kosmeettisissa valmisteissa tavallisesti 0,5%:n pitoisuuksina. Peitetuoksuna käytetään yleensä vain yhtä hajustekemikaalia hyvin pienenä määränä, n. 0,01%:n pitoisuutena.
Hajusteet ovat tavallisia allergisen ihottuman aiheuttajia kosmeettisissa tuotteissa tai ihonhoitotuotteissa . Hajusteallerginen ihottuma johtuu kosketusallergiasta yhdelle tai useammalle yksittäiselle hajustekemikaalille. Tuoksuyliherkkyys ei ole sama asia kuin hajusteallergia.
Hajusteiden lisääntyneen käytön myötä on hajusteallergia yleistynyt viime vuosikymmenten aikana. Korkean elintason maissa 2 – 3 % väestöstä on herkistynyt hajusteille.
Luonnonkosmetiikka sisältää usein runsaasti hajusteita, ja hajusteallergia onkin varsin tavallisesti voinut syntynyt luonnonkosmetiikan käytöstä.
Hajusteissa ja mausteissa on useita samoja allergisoivia kemikaaleja, kuten kanelialdehydiä ja eugenolia. Eugenolia käytetään puuduttavien ominaisuuksiensa vuoksi myös hammaslääketieteessä. Muita yleisiä allergian aiheuttajia ovat muun muassa (INCI-nimet) isoeugenol, geraniol ja citronellol.
EU:n kosmetiikka-asetuksen mukaan on 26 erikseen mainittua hajustekemikaalia merkittävä pakkauksen aineosaluetteloon, kun kemikaalia on tuotteessa tietty määrä. Hajusteet ilmoitetaan yleisesti aineosaluettelon lopussa sanoilla ”parfum” tai ”aroma”.
Hajusteettomuus on yleensä merkitty tuotteeseen.
Tuotteissa käytettävät hajustevalmisteet ovat yhdistelmiä luonnonhajusteista (=useiden kemikaalien seoksia, yksi luonnonhajuste saattaa sisältää satoja yksittäisiä kemiallisia aineita) ja yksittäistä kemiallisista (=eritetty luonnonhajusteista tai valmistettu synteettisesti) aineista. Hajusteteollisuudella on käytössään yli 5000 yksittäistä hajustekemikaalia ja noin 200 luonnonhajustetta.
Hajusteiden koostumukset ovat tavallisesti liikesalaisuuksia, ja niistä on vaikea saada tarkkoja tietoja.
Varsin tyypillisesti ensimmäinen oire on silmäluomi- tai kainaloihottuma. Iho-oireita on tavallisimmin kasvojen alueella, kainaloissa ja käsissä. Hajusteallerginen ihottuma on tavallisesti punaläiskäistä, kutiavaa ja pitkittyessään kuivanhilseilevää. Silmäluomi-ihottumaan liittyy usein turvotusta. Kämmenissä ihottuma saattaa esiintyä rakkuloivana. Hajusteiden ja auringonvalon yhdessä aiheuttamat ihottumat ovat harvinaisia. Hajusteallergisilla ei yleensä ole limakalvo-oireita, ellei sellaisiksi lasketa huuli- ja suunympärys-ekseemaa.
Hajusteiden koetaan aiheuttavan myös nuhaa ja muita hengitystieoireita. Hengitystieoireet eivät liity ihokosketusallergiaan, vaan ovat ärsytysperäisiä.
Harvinaisissa tapauksissa mausteiden syönnin on kuvattu aiheuttavan joillekin hajusteallergikoille suuoireita tai jopa ihottuman lehahdusmaista pahenemista.
Allergisen kosketusihottuman aiheuttajan tunnistamiseen käytetään ihotautilääkäein tekemäiä lapputestejä. Kansainvälisesti käytössä olevaan lapputestien perussarjaan sisältyvät hajusteallergian seulonta-aineina kaksi hajusteseosta ja perunpalsami. Perunpalsami on kosmetiikassa kielletty, se antaa positiivisen ihotestireaktion noin puolessa hajusteallergiatapauksista. Kosmetiikka-allergiaa epäiltäessä voidaan tehdä lapputesti myös itse käytetyillä tuotteilla. Näin testaten ei kuitenkaan aina saada hajusteallergiaa selville.
Tietyn kosmeettisen tuotteen sopivuutta voidaan tutkia kotona myös käyttötestillä. Tutkittavaa ainetta levitetään samalle, muutaman senttimetrin läpimittaiselle ihoalueelle kyynärtaipeeseen tai olkavarren sisäsivulle aamuin illoin viikon ajan. Mikäli mitään ihottumaa ei tänä aikana ilmaannu, voi tuotteen todennäköisesti turvallisesti ottaa tai palauttaa tavanomaiseen käyttöön.
Vaikka hajusteallergikko on allerginen vain yhdelle tai muutamalle hajustekemikaalille, kannattaa yleensä välttää kaikkien hajustettujen tuotteiden käyttöä.
Lievässä hajusteallergiassa voi hajusteita käyttää ihon oman kunnon mukaan. Mikäli ihottumalta ei kuitenkaan vältytä, parantavat miedot kortisonivoiteet sen varsin nopeasti, mutta vain jos myös ihottuman syy on poistettu.
Markkinoilla on runsaasti hajusteettomia tuotteita.
Ruokavaliorajoituksia suositellaan vain erityistapauksissa.
Lähteet:https://www.kosmetiikka-allergia.fi/prime_12.aspx, https://www.allergia.fi/allergiat/hajusteallergia/, https://fi.wikipedia.org/wiki/S%C3%A4il%C3%B6nt%C3%A4aine, www.tukes.fi, http://stm.fi/kemikaalivalvonta/kosmetiikka
